Kohtaaminen ketun kanssa- ja hidastamisen hankaluudesta

Kesän valoisuus herätti minut eräänä aamuna jo puoli kuudelta. Olin täysin hereillä, joten päätin nousta reippaasti ylös ja lähteä kävelylle raikkaaseen aamuilmaan. Tallustelin metsässä nauttien hiljaisuudesta ja omasta ajasta. Yhtäkkiä huomasin punaturkkisen olennon vilahtavan polulla edessäni. Kettuhan se siinä. Minä seisahduin ja kettu seisahtui. Siinä sitten tuijotimme toisiamme silmiin muutaman minuutin ajan, kunnes päätin kunnioittaa ketun rauhaa ja lähdin perääntymään samaan suuntaan, josta tulinkin.

Vaikka kohtaaminen oli nopea, se teki minuun vaikutuksen. Miten hienoa oli tavata villi eläin vain kilometrin päästä kotoani! Tämä kohtaaminen täytti mieleni kiitollisuudella ja oli päiväni kohokohta. Tästä tulikin mieleeni,...

Elämä opettaa, sanotaan. Kyllä, näin todella on. Uskon, että olemme täällä muun muassa keräämässä kokemuksia ja oppimassa niistä ja kenties jakamassa oppejamme muillekin. Mitkä sinun tärkeimpiä oppejasi ovat olleet? Ovatko ne tulleet jonkin kuopan kautta vai muulla tavalla? Monesti asia kyllä taitaa olla niin, että mitä syvemmässä kuopassa on käynyt, sen isompi oppiläksy siitä on jäänyt. Jollei sitä ole oppinut, sama asia ilmaantuu eteen uudelleen, kunnes sen perimmäisen läksyn on oppinut ja osannut päästää irti, muuttaa toimintatapojaan tai ajatusmallejaan.

Yksi omista, isoimmista oppiläksyistäni on ollut se, että en voi kontrolloida elämääni tai muita ihmisiä. Voin kontrolloida ainoastaan omaa suhtautumistani asioihin. Jos yritän saada perheenjäsenet...