Pitkän parisuhteen salaisuus

Oletko sinä pitkässä parisuhteessa? Mikä teidät pitää yhdessä? Oletko miettinyt asiaa? Vastaushan siihen on varmasti hyvin yksinkertainen, mutta palataan siihen hieman tuonnempana. Tässä kirjoituksessa tulee omia pohdintojani pitkän parisuhteen avaintekijöistä- ja ehkä tässä kohtaa täytyy antaa myös hempeilyvaroitus 😊, jos et pidä romanttisista tarinoista, tämä ei ole sinua varten…

Tapasin mieheni 21- vuotiaana ollessani Saksassa vaihto-oppilaana. Aluksi meistä tuli hyviä ystäviä, hengailimme aina samoissa vaihtariporukoissa, nauroimme yhdessä ja pidimme hauskaa. Hänelle oli aina helppo puhua ja hän oli aina hyvin huomaavainen ja läsnä, juuri minua varten. Bonuksena tuli jalkapalloilijan vartalo ja punainen kihartuva hiuskuontalo😉. Ajan mittaan ystävyys muuttui rakkaudeksi. Perheessäni poikaystäväni herätti ensin hämmennystä, sota-ajat elänyt isoäitini tokaisi ”onneksi ei ollut saksalainen”. Hänkin tykästyi mieheeni heti tämän tavattuaan, kuten muutkin perheenjäseneni. Eläminen etäsuhteessa reilu 1,5 vuotta ei ollut ihan helppoa, rahaa kului pitkiin puhelinsoittoihin ja lentoihin aina silloin kun siihen oli mahdollisuus. Rakkaus oli kuitenkin niin vahvaa, että se kesti kaiken tämän. Valmistuimme kumpikin tahoillamme, mieheni lähti armeijaan ja minä tein jonkin aikaa töitä Suomessa. Sitten muutin Ranskaan, jossa opiskelin Ranskan kieltä ja tein pikkuhommia siinä sivussa. Parin vuoden kuluttua päädyimme muuttamaan Suomeen, jossa menimme naimisiin suomalaisen ja ranskalaisen suvun läsnä ollessa. Häitämme on muisteltu vielä useita vuosia jälkikäteen, oli se sen verran erikoinen sekoitus suomalaista ja ranskalaista kulttuuria ja tapoja. Ranskalaiset saivat jäyhät pohjalaiset nauramaan, osallistumaan ja tanssimaan villisti.

Sitten tarina jatkuu melko perinteisesti, saimme ajan mittaan kolme lasta, ostimme paritalopuolikkaan ja hukuimme arjen oravanpyörään- töiden, kotitöiden, lasten, ulkoisten ja omien sisäisten vaatimusten sekamelskaan. Ruuhkavuosiin siis. Tilannetta ei juuri helpottanut se, että lastenhoitoapua ei juuri ollut saatavilla. Ja välillä kahden kulttuurin erilaiset ajatukset lastenkasvatuksesta aiheuttivat törmäyksiä. Jotenkin onnistuimme selviämään kaikkein väsyttävimmästä pikkulapsiarjesta hengissä, vaikka uupumus oli välillä melkoista. Olihan se näin jälkikäteen ajateltuna aikamoista, itselläni täyspäiväinen työ, viikonloppu -opiskelut ja kotona perhe, lapset ja kotityöt. Vaadin itseltäni liikaa (tämän asian kanssa taistelen edelleen, mutta pikkuhiljaa parempaan suuntaan). Parisuhteelle ei jäänyt juuri aikaa, ja lastenhoitoavun ollessa hyvin satunnaista ei ollut paljon mahdollisuuksiakaan. Elämä heittää välillä muutakin lisähaastetta, kuten isäni vakavan sairauden ja kuoleman odottaessani toista lastamme. Ihmeen kaupalla olemme kuitenkin selvinneet haastavien aikojen yli, toinen toistamme tukien. Vaikka olisi ollut kuinka vaikeaa, suuri tekijä suhteen jatkumisessa on ollut halu jatkaa yhdessä, usko siihen, että selvitään ja sitoutuminen suhteeseen. Tämä on kulkenut mukanamme koko tarinamme ajan. Kun on selvinnyt yhdestä vastoinkäymisestä, on uskoa siihen, että selvitään muistakin vastaantulevista haasteista.

Näin yli nelikymppisenä voi sanoa, että elämä tuo onneksi tullessaan lisää viisautta ja ymmärrystä. On hieno seurata toisen kasvua läheltä, ja antaa hänelle tilaa kasvaa, kuten hän antaa minulle. On hyväksyttävä se, että me kaikki muutumme ihmisinä ja joskus kasvun prosessi voi tehdä kipeääkin. Silloin on oleellista kuunnella toista ja olla läsnä. Oikea yhteys syntyy katsoessa toista pitkään silmiin. Sydänyhteyden tunteminen on pitkän parisuhteen kivijalka ja salaisuus. Tämä yhteys vaikuttaa kaikkeen, siihen miten puolisollesi puhut, miten häntä kohtelet, miten häntä kosketat, mitä häntä kohtaan tunnet. Milloin olet viimeksi katsonut puolisoasi silmiin useita minuutteja? On niin totta, että silmät ovat sielun peili. Niistä näkee toisen tunteet sinua kohtaan. Olemme myös puolisoni kanssa hukanneet yhteyden välillä. Monet eroavat siinä kohtaa, kun tuntuu että mitään tunteita ei ole enää jäljellä. Joskus lapsuuden traumat tai pinttyneet toimintamallit tulevat hyvän suhteen ja aitojen tunteiden tielle siten että rakkaus hukkuu epävarmuuteen tai suorittamiseen. Olemme siitä onnekkaita, että olemme päässeet näistä karikoista kuiville ja rakastuneet toisiimme taas uudelleen. Iso kiitos tästä kuuluu mentorilleni ja ystävälleni, energiaterapeutti Marianna Soverille, jonka luona olemme olleet terapiassa. Mielestäni se on viisautta, että ongelmatilanteissa haetaan apua. Meille parasta apua on ollut juuri energiaterapia, jossa olemme saaneet purettua lapsuuden traumoja ja toimintamalleja, jotka ovat heijastuneet suhteeseemme ja laittaneet kiviä rattaiden väliin. Olen kokenut keho-mieli-henki yhteyden ymmärtämisen niin merkittäväksi, että opiskelen energiavalmentajaksi Mariannan ohjauksessa. Se on tie, joka vie minutkin prosessiin mutta sen myötä on mahdollista kasvaa isosti juuri siksi aidoksi itsekseni, kuka olen.

Edellä mainittujen asioiden lisäksi mielestäni seuraavat asiat ovat tärkeitä pitkän parisuhteen liekin ylläpitämisessä:

• avoin keskustelu. Meillä tämä on ollut todellinen pelastus. Vaikka välillä pitkässä parisuhteessa näkee toisen kasvoista, mitä on meneillään, aina ei voi olla varma. On siis kysyttävä ja puhuttava avoimesti mieltä painavista asioista. On tärkeää myös sanoa ääneen rakastavansa ja arvostavansa toista. Otamme monesti nämä itsestään selvyyksinä, mutta niin ei saisi olla.
• oma aika. Kummallakin täytyy olla mahdollisuus harrastaa ja viettää aikaa omien ystävien kanssa tai yksin halutessaan.
• yhteinen aika. Tämä voi olla iltapala kynttilän valossa, yhteinen saunailta tai juttelua takkatulen valossa- ei siis mitään maata mullistavaa. Toki on ihanaa myös lähteä ravintolaan tai pienelle matkalle.
• tiedostaa toisen luonteenlaatu ja kunnioittaa sitä. Minä olen enemmän introvertti ja mieheni ekstrovertti, joten hänen on välillä annettava minulle aikaa palautua hiljaisuudessa, kun taas hän tarvitsee sosiaalista elämää voidakseen hyvin. Kompromissien teko on tärkeää.
• toisen huomioiminen. Tervehtiminen aamulla, hyvästely kun lähdetään töihin ja tervetulosuukko kotiin palattua. Niin pieniä mutta niin merkittäviä asioita. Kännykän sivuun laittaminen, kun toinen tulee keskustelemaan kanssasi. Pienet kosketukset ohimennen. Kukkakimppu ilman mitään erityistä syytä, tai yllätysiltapala myöhään kotiin tulevalle.
• ilo ja huumori. Yritetään olla suhtautumatta asioihin liian ryppyotsaisesti, ollaan spontaaneja ja heittäydytään välillä vaikkapa tanssimaan rock n´rollia kesken ruoanlaiton.
• sitoutuminen ja halu rakastaa ja rakastua yhä uudelleen. Kuuntelin ”puhu muru” podcastia, jossa oli eräänä kertana vieraana rouva, joka oli ollut naimisissa miehensä kanssa yli 40 vuotta. Hän sanoi viisaasti ”on helpompaa vietellä 1000 eri ihmistä kuin vietellä sama ihminen 1000 kertaa”. Viisaita sanoja. Rakkauden ylläpitäminen vaatii vaivan näköä.
• iho ihoa vasten. Vaikeinakin aikoina, vaikka ei tekisi mieli rakastella, pidetään ihokosketus, koska muuten yhteys on helppo menettää.

Monesti sanotaan, että lapset ensin, mutta olen eri mieltä. Kun parisuhde voi hyvin, myös lapset voivat hyvin. Olen ollut 22 vuotta parisuhteessa mieheni kanssa ja olen siitä äärettömän onnellinen, että saamme edelleen olla yhdessä ja rakastaa toisiamme. Toivon, että sinä olet ihan yhtä onnellinen omassa suhteessasi. Toivon myös, että kirjoitukseni herätti sinussa ajatuksia tai sait uusia vinkkejä arkesi parantamiseen.

Lämmöllä, Anu

.. Aivan niin, kettu sanoi.
Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin
aivan samanlainen pieni poika kuin
satatuhatta muuta pikkupoikaa.
Enkä minä tarvitse sinua
– etkä sinä minua.
Minä olen samanlainen kettu kuin
satatuhatta muuta.
Mutta, jos sinä kesytät minut,
niin me tarvitsemme toinen toisiamme.
Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa.
Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa.

Antoine de Saint-Exupéry (1900 - 1944)