Irti suorittamisesta- miten?

Työpäivä ohi: kaupan kautta kotiin, nopeasti lapsille ruokaa, lapset harrastuksiin, vastaamista pariin työsähköpostiin, sitten kovatempoiselle jumppatunnille. Illalla perheelle iltapalaa ja sitten ehkä vielä töitä. Ja sänkyyn kaatuu helpottuneena siitä, että päivä on ohi. Ja seuraavana päivänä kaikki alkaa suurinpiirtein samanlaisena alusta. Ahdistaa, väsyttää, ei tunnu hyvältä. Kuulostaako tutulta? Esimerkki on hieman kärjistetty, mutta saattaa pitää paikkaansa ainakin ruuhkavuosina. Samaa kaavaa on voinut toistaa koko elämän, nuoruus- ja opiskeluajoista lähtien vähän eri teemojen ympärillä.

Suorittamisen syitä

Mistä suorittaminen lähtee, mikä sen syy on? Se voi vaihdella henkilöstä toiseen, mutta arvioisin oman kokemukseni perusteella, että taustalla on moneksi hyväksytyksi tulemisen tarve. Meillä kaikilla on jokin perustavanlaatuinen tarve, jolle haetaan elämän aikana täyttymystä. Se voi olla rakastetuksi, nähdyksi tai hyväksytyksi tulemisen tarve. Nämä tarpeet ohjaavat alitajuisesti käyttäytymistämme ja toimintamallejamme niin, että saisimme tarpeemme täytettyä. Jos ei lapsuudenkodissa ole jostain syystä kokenut olleensa rakastettu omana itsenään, vaan on aina saanut kehuja vain johonkin tekemiseen, suorittamiseen tai koenumeroihin liittyen, voi käytös ohjautua suorittamisen puolelle. Haetaan kehuja ja hyväksyntää niistä asioista, joista niitä saa. Suomeksi sanottuna siis kiltin tytön syndrooma. Kiltti tyttö tekee läksynsä, saa erinomaisia numeroita, harrastaa ja ehkä vielä kilpaileekin, ohjaa itse harrasteryhmiä tai osallistuu kenties vapaaehtoistoimintaan. Hän tekee kotitöitä, osallistuu sukujuhliin, huolehtii vanhenevien vanhempiensa asioista tarvittaessa jne. Ehkä hieman karrikoidusti, mutta monella on saattanut olla tällaista oravanpyörää. Ei olla oikein koskaan pysähdytty miettimään, mitä itse haluaa ja mihin suuntaan sydän yrittää kuljettaa. Sen hennot viestit vaimennetaan ja ne vaimentuvat nopeasti hektisen arjen alle. Ei ole pysähdytty miettimään, kuka minä oikeasti olen, mitkä ovat tarpeeni ja haluni.

Miten suorittamisesta voi sitten päästä irti?

 Itsekin entisenä suorittajana (onneksi olen jo vähän paremmalla puolella nykyään) voin kertoa, että se vaatii aikaa ja oman itsen työstämistä. Se vaatii:

• pysähtymistä. Arjen havainnointia- missä menee suorittamisen puolelle, mitä toimintatapoja kenties toistat?
• tietoista toimintamallien ja konkretian muutosta. Jos pitkän päivän jälkeen vielä aiot siivota, voisitko sen sijaan pysähtyä aloillesi, hengitellä, kuulostella mitä kehosi kaipaa? Jos sitten vielä löytyy energiaa ja tekisit siivoamisen iloisesti ja hyvillä mielin, niin siitä vaan, ala siivoamaan. Jos keho taas kertoo kaipaavansa lepoa ja hellimistä, niin istahda mieluummin sohvalle hyvän kirjan kanssa. Tai ota vaikkapa jalkakylpy hyvää musiikkia kuunnellen.
• sisimmän tutkiskelua. Mitkä ovat sydämesi todelliset halut? Mitä sielusi kuiskailee? Haluaako se suorittaa tätä elämää päivästä toiseen? Vai haluaako se nauttia joka hetkestä, elää läsnä olevasti, iloita pienistä asioista rauhassa? Itse koen, että sisimpään pääsee tutustumaan parhaiten meditaatiossa tai muuten hiljentyen.
• asenteen muutosta. Teetkö epämiellyttävät asiat kuten tiskaamisen tai wc:n pesun hampaat irvessä? Silloin tekeminen helposti muuttuu suorittamiseksi. Voisitko laittaa hyvää musiikkia soimaan, keinahdella sen tahdissa ja tehdä homman hyvillä mielin, ajatellen että ihanaa, kodista tulee puhdas? Entä teetkö palvelukset muille velvollisuudentunnosta? Kokeilepa pyyteettömyyttä, vilpittömyydestä ja rakkaudesta kumpuavaa auttamista- tulee hieman erilainen olo. Entä kumpaa murehtisit kuolinvuoteellasi enemmän, sitä että kotisi ei ollut tiptop vai sitä että et elänyt todella omannäköistä, läsnä olevaa, sydämellistä elämää? Luulenpa että vastaus on itsestään selvä😊
• oman itsen rakastamista. Ei ole helppo aihe! Oman itsen rakastaminen lähtee siitä, että ensin tarkkailet, miten puhut itsellesi. Onko pään sisäinen puhe moittivaa vai arvostavaa? Onko sinulla tapana kehua vain muita mutta ei itseäsi? Muuta nämä asiat tietoisesti, kehu itseäsi, puhu kauniisti, mielellään vielä peilin edessä ääneen, vaikka se tuntuisi hassulta. Kosketatko itseäsi lempeästi? Hyväksytkö kehosi sellaisena kuin se on? Oletko itsellesi lempeä? Muutokset vaativat aina tietoista konkretian muutosta. Mielemme osaa olla todella sinnikäs ja ego suojelee meitä tiukasti. Mielen muuttaminen positiivisempaan ja parempaan suuntaan vaatii työtä mutta on mahdollista.

Ja parasta olisi, että otat vain yhden asian kerrallaan suurennuslasin alle tarkasteltavaksi. Jos yrität muuttaa montaa asiaa kerralla, ne todennäköisesti jäävät kesken. Jos tarvitset konkreettisia neuvoja ja tukea muutostyöhön, ota yhteyttä niin voit varata energiavalmennuksen kanssani. Energiavalmennuksessa käymme keskustellen läpi elämäsi haasteita, keho-mieli-henki tasapainoa ja sitä, mistä haasteesi voivat johtua. Annan sinulle ajattelemisen aihetta sekä käytännön harjoituksia eteenpäin menemiseksi.

Ja tähän loppuun vielä Shiv Charan Singhin runo (suomentanut Noora Lintukangas), joka kertoo kauniisti meissä jokaisessa olevasta valosta, sielusta.

Kuten kuunvalo katoaa

auringon kirkkauteen

niin myös sinun väliaikainen ego-identiteettisi

hävitköön sinun todelliseen valoosi.

Kuten kevät seuraa talven kuolemaa

puhjetkoon esiin

viisauden ja yltäkylläisyyden lähde

josta voit jakaa.

Kuten jokainen loppu on uuden alun siemen

suokoon tämä matkaanlähtö

joukoittain lahjoja,

timanteista rakennetun aarretalon.

Kuten morsian häissään

heittää morsiuskimpun olkansa yli

ottakoon sinun kätesi kiinni tulevaisuuden kukkaset

rakkauden, palvelemisen, totuuden ja kiitollisuuden.

Lämmöllä,

Anu